ANU PANULA 1956 – 2021
Kehitysvammaisteatteri La Stradan taiteellinen johtaja Anu Panula siirtyi ajasta ikuisuuteen 23.7.2021 pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Hän oli 64-vuotias. Kaipaamaan jäivät tytär Miina Joseppiina ja puoliso Hannu, isä ja sisarukset, sukulaiset, ystävät ja kollegat.
Anu Eerika Panula syntyi taiteilijaperheeseen Tampereella 21.10.1956. Isä Jorma Panula (synt. 1930) toimi tuolloin Tampereen Teatterin kapellimestarina ja äiti Helena Haavisto (1927-2005) oli näyttelijä, joka tuli koko kansan tuntemaksi Naapurilähiö -sarjasta. Pikkusisarta vastaanottamassa olivat myös 3-vuotias Terhi ja 1,5-vuotias Petri. Samin syntyessä v. 1960 täydentyi sisaruskolmikko nelikoksi.
Kodissa arvostettiin taiteita ja kulttuuria, oma polku löytyi luontevasti: jo 5-vuotiaana satubaletissa syntynyt tanssi-innostus vei Anun 10-vuotiaana Kansallisoopperan balettikouluun, jossa pieniä tanssijoita kutsuttiin hauskasti ”balettirotiksi”. Muutaman balettikouluvuoden jälkeen nuoren tanssijan tie jatkui toisaalle. 70-luvulla Anusta oli kehittynyt ammattitanssija ja koreografi, jonka vahva halu esiintyä vei estradeille myös näyttelijän ominaisuudessa. Rakkaus tanssiin kulki kuitenkin aina rinnalla. Anu toimi suvereenisti sekä tanssijana, koreografina että näyttelijänä. Hän työskenteli vierailijakiinnityksellä kaikkiaan ainakin kahdessatoista teatterissa. Suomen Kansallisteatterissa (1976-1987) hän jakoi jonkin aikaa pukuhuoneenkin vanhemman sisarensa ja kollegan Terhi Panulan kanssa. Uraan mahtui myös muutama vuosi Ruotsissa Tukholman Oscarsteaternissa (1974-1976). Tutuksi tulivat myös Ilmajoen Musiikkijuhlat, Turun Musiikkijuhlat ja Savonlinnan Oopperajuhlat. 80- ja 90-luvuilla hän näytteli myös monissa kesäteattereissa. Hänet nähtiin myös elokuvissa ja kymmenissä TV-tuotannoissa, joista suurelle yleisölle tutuimpia TV 2:n Kalle Holmbergin Rauta-aika ja saman kanavan Vihreän kullan maa -sarja.
Muuttaessaan syntymäkaupunkiinsa Tampereelle v. 1987 löytyi loppuelämän koti. Tampereella Anu työskenteli tanssijana ja koreografina. Seuraavina vuosina vierailijakiinnityksiä oli sekä Tampereen Teatteriin että Tampereen Työväenteatteriin. Kesällä 1992 hän näytteli Pyynikin Kesäteatterin Kesäillan valssi -näytelmässä. Kun kesäteatterin joukkue kisasi jalkapallossa Tampereen Komediateatterin Jääkärin morsiamen porukkaa vastaan, pallon potkimisen ohessa potkaisi myös rakkaus: vastajoukkueen trumpetisti Hannu Kahiluoto vei sydämen. Häitä vietettiin v. 1995 ja saman vuoden jouluaattona pari sai suurimman lahjan: 39-vuotialle äidille ja 50-vuotiaalle isälle syntyi tytär Joseppiina, jonka nimi mukailee pariskunnan lempisäveltäjän Giuseppe Verdin Giuseppiina -vaimon nimeä.
Vuosina 2006-2009 Anu toimi kehitysvammaisten ihmisten ohjaajana Taideverstas Wärjäämössä. Mielekäs työ vei mukanaan ja v. 2009 toteutui suuri unelma: Anu perusti Seppo Kulmalan, Paula Hakamaan ja Sami Panulan kanssa Kehitysvammaisteatteri La Stradan. Heille oli tärkeää tarjota kehitysvammaisille ihmisille toimintaa osallistavassa, tasa-arvoisessa ja moninaisuutta arvostavassa ilmapiirissä, antaa mahdollisuus itseilmaisuun teatteritaiteen kautta. Useat produktiot olivat musiikkipainotteisia – luontevasti apua löytyi omasta perheestä: isä Jorma Panula teki sovituksia ja sävelsi musiikkia produktioihin, samoin veli Sami Panula. Anu ohjasi produktiot, suunnitteli koreografiat ja teki itsekin suuren osan sovituksista. Hänet nähtiin lavalla myös muutamissa rooleissa sekä laulajana: esimerkiksi Bernarda Alban Maria Josefana ja Painu pois Jack -revyyssä. Anu oli ohjaajana ammattitaitoinen ja näkemyksiltään vahva – tulokset olivat poikkeuksetta vaikuttavia. Se näkyi myös teatteriarvosteluissa, joissa La Stradassa tehty työ nähtiin ansaitusti arvokkaana, yhteiskunnallisesti merkittävänä ja kulttuurisesti rikastuttavana.
Tytär Miina Joseppiina Kahiluoto on ollut mukana lähes jokaisessa tuotannossa: näyttelijänä ja viulistina, myös näyttelijöiden avustajana ja puvustajana. Vuosien varrella toiminnassa on ollut mukana enimmillään 10 näyttelijää. Tällä hetkellä heitä on 7, osa lähes alusta asti mukana olleita. Suurelta osin palkattomalla työllä järjestettyä toimintaa ovat vuosien varrella olleet mahdollistamassa myös monet työkokeilijat ja työllistämis- ja kuntoutustuella työskentelevät henkilöt sekä muut monin tavoin toimintaa tukeneet tahot ja yksityishenkilöt.
Onni täydentyi v. 2015 kun La Strada sai omat tilat entisestä elokuvateatteri Pirkasta Tampereen Pyynikiltä. Kiinteistön kosteusvaurion vuoksi tilasta jouduttiin haikein mielin luopumaan vain viitisen vuotta myöhemmin. Tämä oli kaikille suuri menetys.
